Auringon laskun takana lepää hän,

kuun sillan alta löytää yöstä ystävän.

Katselee tähtiä kyynel yön sirpaleella,

silmissä surua,ei löydy aamua.

Kulkenut, pysähtynyt seinään viileään,

ajan saatossa hetkeen jo häviää.

Hän kuka on, tuo tyttö illan varjojen,

aamun valoa kaihtaa yötä palvoen.