Hiljaiset askeleet

Hiljaiset askeleet metsän halki hiipi

Varovasti aurinko oveaan aamuun raotti.

Lasisydäntä kämmenelläni kannattelin

Kyyneleitä silittäen huomista katselin.

Lattialta nostin sirpaleen

Sydämeni unohdetun, hennon, haavoittuneen.

Kerran minuakin enkeliksi kutsuttiin,

Hetken verran kai itsekin uskoin niin.

Tuli kylmä, sain siivet haavoittuneet

Lakkasin olemasta, katosin usvan keskelle.

Voi auringon nähdä laskevan vuorien taa,

Kuinka pilvet taivaalta katoaa.

Voi maailmaan rakastua uudelleen

Kun kipuileva sydän 

Jättää kyyneleet eiliseen.