Kaunis, kaunis hän,

hymy enkelin ja sitäkin enemmän.

Hän elää väreissä maailman,

hiljaa helähtäen sydämen reunalla.

Kuuntelee, sielun sydämet toisiaan,

matkallaan, kutovat yhteen verkkojaan.

Tämän maan, ole ei hän alkujaan,

katoaa, suudelma huulilta poimitaan.

Sinä olet hän, hän elää sinussa,

tähtitomua yhä hiuksissa.

Kuun reunalla lailla tähden hennon,

poimitte yhteisen pilvenlennon.