ei tähtiin nimiä ikuistettu.

Ei soita kitara meille sävelmää,

ei laula linnut meille hymnejään.

Olet uneni kaunein,hetki johon uppoudun,

suljen silmäni,olet muisto johon piiloudun.

Olet hetki jonka elää haluan uudelleen,

tunne jonka sydän luuli unohtaneen.

muistojen kultaama maa,

tuoksun tunnen lapsuuden joulun,

lumi hiutaleitaan ripoittaa.

Niin kuin enkeli suojaa täällä kulkijaa,

sinä minua hoivasit,

et ollut oikea isäni,

vaan silti omanasi rakastit.

Joskus itkee sydämeni,äänetönnä kyyneleet

hetkiin katoaa,

sinut poimin vielä muistoista vuosienkin takaa,

elät minussa yhä uudestaan.

ehjäksi minut sinulle hengitän.

Nyt sinua ehkä pelottaa,

vaan hiipivässä aamussa palaan,

olen kotimatkalla.

Olen tulossa vaikkakin pienin askelin,

särkynyt elämä kädessäni vielä löydän luoksesi takaisin.

kerran yksin täällä on jokainen.

Myrsky voi venettä keinuttaa,

pienen ihmisen alleen hukuttaa.

Kahdet askeleet ajan hiekkaan toiset hävittää,

yksinäiset jäljet tuulta vastaan kotiin yhä yrittää.

Vielä uskotaan maailmaan unen kaltaiseen,

enää särkyä ei anneta siellä pienen ihmisen.

myrskyn silmässä sateeseen huuhtoutunut.

Arkkuun laskettu kauniit päivät,

nyt lepäävät hetket jotka muistoiksi jäivät.

Toinen rukoillen käy vuoteeseen,

hällä sydän levoton.

Toinen katsoo huomiseen,

miettii kuinka onnellinen on.

Missä laulu satakielen soi,

kuulla kukkien kuiskivan niityllä voi.

Missä perhoset nousevat siivilleen,

maailman voi rakastua siellä uudelleen.

nouseva maaliskuu anna unohtaa kaipaukseni.

Jalanjäljet löytyvät eilisten alta,

askeleeni huomisessa kaikuvat.

Laitan oven kiinni nyt viimeistä kertaa,

uudet siivet minua kantaa.

Kotiportilla hengitän lumihiutaleelle,

askeleeni kantavat eteiselle.

En paluuta eiliseen enää tee,

vaan yhä sydämestäni vuotaa kyyneleet.

kuun sillan alta löytää yöstä ystävän.

Katselee tähtiä kyynel yön sirpaleella,

silmissä surua,ei löydy aamua.

Kulkenut, pysähtynyt seinään viileään,

ajan saatossa hetkeen jo häviää.

Hän kuka on, tuo tyttö illan varjojen,

aamun valoa kaihtaa yötä palvoen.

hymy enkelin ja sitäkin enemmän.

Hän elää väreissä maailman,

hiljaa helähtäen sydämen reunalla.

Kuuntelee, sielun sydämet toisiaan,

matkallaan, kutovat yhteen verkkojaan.

Tämän maan, ole ei hän alkujaan,

katoaa, suudelma huulilta poimitaan.

Sinä olet hän, hän elää sinussa,

tähtitomua yhä hiuksissa.

Kuun reunalla lailla tähden hennon,

poimitte yhteisen pilvenlennon.

Hyvästi jää

Kannan kyyneltä kimmeltävää

Kaiken kauniin pitää sisällään

Siksi saata en sitä hävittää.

On sama kuinka kauas meet

Tulet vielä kaiken huomaamaan

Huuto yksinäisen sydämen

Vielä kerran toisen tavoittaa.

Jos saisin yhden toiveen

Sen tuulelle kuiskaisin

Hiljaa nimesi lausuisin..

Voisin todeksi kirjoittaa

Silmäsi avaisin katsomaan

Miten paljon tunnenkaan.

Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen

Piirrän kuvasi tähtiin kun susta haaveilen.

Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo

Vielä kerran koittaa päivä jolloin saavut mun luo.

Oletko jo kaukana

Etkö voi mua koskettaa?

Jos vielä joskus sut viereeni saan

Olisiko liikaa pyydetty ettet lähtis uudestaan?